maanantai 19. lokakuuta 2015

Jälkeä, jälkeä, enemmän jälkeä

Noh, ei tämä ihan treenipäiväkirjasta vielä ole mennyt, mutta yritetään nyt jotain.

Ronnien haun loppukokeen pimeäosuus meni alkukuusta läpi. Olosuhteet (mm. Valio-myrskyn tuuli, jollaista harvemmin tulee treenattua) ja ohjaajan paniikki estivät koiraa toimimasta ihan parhaimmillaan, mutta kuulemma ohjaajan määrätietoinen alueen läpikäynti ja koiran reaktioiden riittävä tukeminen pelastivat tilanteen. Nyt siis puuttuu enää jäljennostokoe ja se yksi pikkuinen juttu nimeltä VIRTA. Siitä lisää ehkä joskus ensi vuoden puolella, siihen saakka treenaillaan minkä keritään.

Jäljennostokoe on siis seuran oma lisävaatimus liiton yhteisten kokeiden lisäksi. TSEssä hakukoiran on nostettava kytkemättömänä partioidessaan jälki ja ohjaajan ilmoitettava nosto testaajalle, halutessaan parisatametrisen jäljen voi myös ajaa loppuun jätetylle esineelle saakka. Sitä - ja meikäläisen koiranlukutaitoa - tässä nyt onkin sitten treenattu oikein urakalla, ja jos testaajalle sopii, yritetään läpäisyä vielä ennen kuunvaihdetta. Nämä kokeet kun järjestetään yleensä treenien yhteydessä yhdelle koiralle kerrallaan.

Eilen Ronniella oli iso etsintäharjoitus, johon oli upotettu useampi mahdollisuus jäljennostoon tieltä tai polulta, ja niin vain poika merkkasi heti ensimmäisen jäljen tienreunasta. Jälkeä ajettiin karkeasti gps:n näytöltä arvioituna n. 500 metriä osin umpimetsässä, osin polulla, mutta tiellä se sitten ilmeisesti upposi muihin tien hajuihin ja unohtui. Että niin jäljestää koira, josta olen kironnut kun se ei aja jälkeä. Vapaana näköjään toimii paremmin kuin liinassa ajaessaan, mikä taas ei minua haittaa, kun se kuitenkin pitää koko ajan huolen, ettei pelkällä jäljen hajulla ollessaan kadota minua näköpiiristään. Ja nenä nousi komeasti maalimiesten hajun valuessa tielle, joten tyytyväinen täytyy siihen esitykseen olla. :)

Sandykin on päässyt jäljestelemään, välillä lyhyempää ja helpompaa metsäjälkeä, välillä pellolla keskittymistä ja tarkkuutta, ja tänään taas pienen extremekokeilun. Koska ei se koira siitä rikki mene, jos sen taitoja vähän haastaa.

Eilisissä treeneissä jäi yhdelle koiralle viiden aikaan tallattu jälki ajamatta, joten mepä käytiin tsekkaamassa tänään, miten juniorin nenä toimii. Jälki oli suunniteltu niin, että tallaaja poistui polulta vasemmalle, teki ihan kunnon kiepauksen metsän puolella, ja varsinainen jäljennosto olisi tullut suunnantarkistuksen kera jäljen ylittäessä polku uudestaan. Ajattelin tuossa puolenpäivän aikaan metsään lähtiessäni, että samapa se on sitten ajaa alusta asti, ja laitoin Sandylle vermeet niskaan jo ennen sitä ensimmäistä polulta poistumista. Kappas vain, kun neitokainen iski kuononsa maahan - ja ajoi, parilla pienellä avituksella ihan hankalimmissa maastonkohdissa, koko jäljen. Yhteensä mittaa tuli vähän vajaa kilometri, ikää jäljellä siinä kohtaa n. 19 tuntia, kaksi kolmesta esineestä löytyi. Eikä vauhtikaan noussut mahdottomaksi, olisiko sitten ollut sen verran pähkinää purtavana noin vanhalla jäljellä.

Että semmoisia luppakorvien treenikuulumiset tällä erää. Se talouden pystykorvaisempi tapaus läpäisi reilu viikko sitten sen pelätyn VIRTA-testin, joten nyt onkin odoteltu, koska Pujo pääsee ihan oikeisiin etsintähommiin. Aurinko on siis ihan mukavasti paistellut meidän treenien sujumiselle, vaikka välillä uskonpuutteen hetkiä ja epäonnistumisiakin tietysti tulee. :)

lauantai 12. syyskuuta 2015

Jotain kevyttä humppaa

Ronnie oli siis viime viikonloppuna hakukokeessa, joten ajattelin ottaa tänään jotain pientä hauskaa tänään. Mielessä oli ottaa yksi maalimies helppoon piiloon, mutta päädyinkin ottamaan kaksi, kun kerran oli sopivasti tarjolla. Meidän treeni meni ihan tarkoituksella pimeälle, mikä mulle itselleni oli pientä lisähaastetta näin kesän valoisten treenien jälkeen.

Ronnie merkkaili heti alkuun käytännössä oikeaan suuntaan ensimmäiselle ukolle, mutta "kyllä-minä-tiedän"-ohjaaja päätti, ettei se ukko tuolla voi mitenkään olla. Niinpä niin. Onneksi koira sitkeästi tarkasteli hajuja, ja lopulta tajusin itsekin lähteä perään, eikä kauaa mennyt kun poitsu palasi rulla suussa.

Toinen maalimies oli pienen sorakasan ja sen päälle kaatuneen puun takana, ja sieltä löytyikin näppärästi, kunhan minä taas tajusin ettei niiden ukkojen ole mikään pakko aina jossain kuusikossa lymytä.

Mitä tästä humppailusta opin? No ainakin sen, että pimeässä liikkuminen vaatii taas tottumista, ja sen, että kyllä se koiran nenä nyt vain toimii paremmin kuin ohjaajan "varmat" tiedot maalimiesten liikkeistä. Lisää pimeätreeniä tiedossa ennen koetta siis. Ja sitä luottoa siihen koiraan. Kyllä se löytää, kun sille antaa mahdollisuuden.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Elämänmuutoksia

Jostain syystä blogi pääsi pitkäksi aikaa jäämään täysin unholaan kaikista hyvistä aikeista huolimatta. Jotta saisin tätä edes jossain määrin elvytettyä, teen suunnitelmaan pienen muutoksen: tästä tulee (toivottavasti) entistä puhtaammin treenipäiväkirja. Eli luultavasti lukijoille äärimmäisen tylsä. 😉 Mutta josko näin saisi edes omaksi iloksi treenihuomioita kirjattua.

Lyhyesti talouden muutoksista: reilu vuosi sitten saman katon alle muutti edellisistä postauksista tuttu saksanpaimenkoira Pujo isäntänsä kanssa. Marraskuussa 2014 perhe kasvoi vielä toisella beauceronilla, kun sijoitusnarttu Sandy (Avataran Galadriel) asteli tomerana pentuna taloon. Muutosten vuosi siis, tuo 2014.

Nyt elämän täyttää pelastuskoirailu kaikkien kolmen kanssa: minulla on treenipaikka Ronnielle ja miehekkeellä Pujolle, Sandyn kanssa tehdään vielä toistaiseksi hommia ilman virallista treenipaikkaa, kunnes toivottavasti jossain kohtaa Ronnie saa tarvittavat kokeet kasaan ja ansaitsee hälykoiran statuksen. Ronniella on hausta tällä hetkellä peruskoe ja loppukokeen päiväosuus (viime viikonlopulta) suoritettuna, seuraavaksi tähtäimessä pimeäosuus ja jäljennostokoe ja sitten joskus, toivottavasti ensi vuoden aikana, viranomaistarkastus (VIRTA). Paljon on siis edetty, mutta paljon on matkaa jäljelläkin.

Sandy on toistaiseksi keskittynyt jäljestämiseen, hakua on vähän aloiteltu. Vähän salaa itseltäni olen miettinyt tavoitteeksi, etenkin jos talvi on vähäluminen, saada nuori neiti kevääseen mennessä koekuntoon ja jäljeltä mahdollisesti peruskoetta plakkariin vaikkei sitä virallista treenipaikkaa vielä olekaan. Mutta sen näkee sitten keväällä. 😊

Tällaista tähän hätään, tänään vielä myöhemmin lyhyesti raporttia Ronnien kokeenjälkeisestä palautteluhumppahömppätreenistä.

tiistai 12. elokuuta 2014

Kesäkuulumisia

Hupsista, kun on kesä vilahtanut ohi. Tarkoitus oli kirjoitella jo heiunäkuun alussa, mutta jotenkin on vain jäänyt.

Ronnie pääsi siis mukaan TamSKin TOKOn SM-kisajoukkueeseen, joten heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasimme kohti Poria. Alkuun suoritus näytti hyvältä, mutta ohjaaja jännityksissään teki muutamia perustavanlaatuisia virheitä, joten pettyneinä poistuimme kehästä 158 pisteen kera - vain kaksi pistettä alle sen kaivatun kolmannen ykköstuloksen!

Jotain muutakin olisi tietysti voinut mennä paremmin, mutta eniten harmittaa hyppy: en jostain kumman syystä muistanut tarkistaa, onko koira mukana ennen kuin vastasin olevani valmis, joten Ronnie kuikuili käskyn kuullessaan aivan eri suuntaan, eikä hypännyt ollenkaan. Kehien välissä kun oli hellepäivälle sopivan houkuttelevasti varjoa, joka kiinnosti enemmän kuin hyppääminen, kun ei typerä emäntä muistanut koiraansa katsoa.

No, paikallamakuu ja jäävät liikkeet sekä luoksetulo menivät kivasti, joskin jostain syystä liikkeestä maahanmenosta tuli vain 8, vaikken kyllä muistakaan, mitä siinä olisi ihmeitä tapahtunut. Lienenköhän kurkannut varmistuksen että koira tottelee, mikä sitten olisi laskettu kaksoiskäskyksi, tai jotain. Liikkeestä seisominen viereisessä kehässä katsottiin kuitenkin kympin arvoiseksi, vaikka mun mielestäni meni ihan samalla tavalla kuin maahanmenokin.

Seuran kahdella joukkueella kokonaisuutena meni kuitenkin hienosti: TamSK 1 -joukkue voitti koko kisan, ja meidänkin joukkue sijoittui kokonaisuutena seitsemänneksi - ei paha, noin isossa kisassa. :)

Paikallamakuukehässä Harri Laisin arvosteltavana.

Liikkeestä maahanmeno.
Kesällä on muutakin puuhailtu kuin vain kokeessa käyty. Vaasassa käydessä Kuparisaari on yksi vakiokohteita, vaikka siellä remmissä joutuu grillikodan vieressä olemaankin.

Me voitais nyt ottaa sitä makkaraa, jooko?

Ronnie on myös tämän kesän aikana oppinut ihan uimalla uimaan, kun emäntäkin kerran on rohkaistunut ja viitsinyt varpaansa kastella. Helteiden aikaan tuo onkin ollut parasta mahdollista liikuntaa niin koirille kuin ihmisillekin.


Muille koiriaan uittaville vinkki: koirat saavat erinomaista liikuntaa ja itse pääsee helpolla, kun ottaa koiran vedessä remmiin, pitää remmin päästä kiinni, heittelee veteen lelua tai keppiä ja nauttii kyydistä. Eikä muuten tarvitse ruuhkaisemmallakaan rannalla kuunnella huolestuneita kommentteja vapaana kirmaavista eläimistä. ;)

Hakutreenit edistyvät mielestäni oikein kivasti. Siirryin käyttämään Ronniella jo kiintorullaa, ja vaikka sitä vähän vielä pitääkin maalihenkilön heilauttaa, niin ainakin ilmaisulle tuleminen ja itse etsintätyöskentely poitsulla alkaa pikkuhiljaa olla hyvällä mallilla - ainakin ottaen huomioon, että tämän vuoden puolella vasta on treenaus aloitettu. Varmuutta ja kestoa pitää tietysti vielä rakentaa ja treenata treenin päällekin, mutta hyvin näyttää lähteneen käyntiin.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Testatusti luonteikas

Terveisiä Kangasalta! 



Kasvattaja-Taina houkutteli mukaan luonnetestiin Ronnien kanssa, kun kerran Mimmi-siskokin oli menossa, ja niinhän me mentiin. Tuomareina toimivat Irene Puputti ja Pirjo Kelloperä. Järin suuria yllätyksiä testi ei tuottanut, joskin aina sieltä jotain pientä hassua vastaan tulee. Suurimmaksi osaksi Ronnie oli kuitenkin täysin oma itsensä.

Kaikessa lyhykäisyydessään pisteitä saatiin seuraavasti:

Toimintakyky: -1 Pieni
Terväyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus: +3 Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: - Laukausaltis
Yhteispisteet: 143

Kelkalle Ronnie aluksi haukkui, mutta pysähtynyt kelkka ei oikein onnistunut kiinnostamaan sen vertaa, että olisi lähelle tutkimaan tullut. Ei Ronnie pakoonkaan juossut, mutta tutkimaan tulemisessa oli melkoinen houkuttelu. Tästä johtuen, vaikka muissa osioissa meni mun nähdäkseni ihan kivasti, toimintakyky meni miinuksen puolelle. Esim. pimeässä Ronnie haisteli innokkaasti koko huoneen - raakaruokapakastimia myöten - läpi, eikä havaittavissa ollut minkäänlaista hätää, jäätymistä tai kiirettä mun luokseni. Kivoja uusia hajuja, hei tuolla olis muuten aika hyvää sapuskaa, kas moi tuomaritätitkin on täällä. Tuli lopulta luokse toisella köhäyksellä, kun tajusi että jaa, mammakin on tuolla nurkassa.

Laukauksia pitäisi treenata vielä enemmän, kunhan jostain saisi käsiinsä toimivan pyssyn. Ensimmäisellä laukauksella reaktio ei ollut mitenkään ihmeellinen, mutta toisella ja kolmannella vähän isompi. Kaikenlaisia muita räminöitä Ronnie kyllä nykyään kestää ihan hyvin, eikä esim. räminätynnyri ollut millään tavalla mahdoton juttu: vähän tietysti ensialkuun säpsähti (kukapa ei?), mutta takaisin käännyttäessä kävi nuuhkimassa tynnyrin ihan rohkeasti.

Nurkan takaa "silmille" rävähtänyt sateenvarjo oli samoin ihan helposti ohitettu, ja uudestaan saman paikan ohi käveltäessä Ronnie kävi nuuhkimassa koko ison nipun sateenvarjoja uteliaana.

Video suorituksesta tulee varmaan tännekin jossain kohtaa, kunhan ehdin itse tutkailla sen muutamaan kertaan läpi ja saan sen latailtua. Siihen saakka, Ronnie ja Pujo toivottavat lukijoille aurinkoista ja touhukasta kesää:



tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kunniapalkittu

No niin, nyt uskaltaa puhua ääneen tämänkertaisesta tokokokeesta, kun se on ohi. ;)

Oltiin eilen TamSKin järjestämässä tokokokeessa, jossa tuomarina toimi Marita Packalén. Kotiintuomisiksi saatiin koekirjaan toinen ykköstulos lisämerkinnällä KP ja yhteispistein 186. Kyllähän se heti suorituksen jälkeen tuntui hyvin menneen, mutta olin silti melko ällikällä lyöty, kun paperin kouraani sain ja pistemäärän siitä luin.

Tuomari oli laittanut liikkeitä muutenkin vähän poikkeavaan järjestykseen, mutta suurimpana muutoksena "normaaliin" paikkamakuu olikin vasta viimeisenä, joten kokonaispisteitä jouduttiin tosiaan odottamaan aivan loppuhetkille saakka. Toisaalta oli ihan hyväkin tuo järjestys, koska paikkamakuuseen rauhoittumisen jälkeen ei sitten tarvinnut enää tsempata uudestaan virettä päälle. Pistejännittäjä tosin olisi voinut ehkä hengitellä vapaammin, jos olisi nähnyt kokonaispisteet vähän aiemmin... No, puolensa kummassakin. :)

Tässä pikakelauksena pisteet ja pienet kommentit:

Luoksepäästävyys 10. Ronnie ei ihan pysynyt istumassa, mutta häntä heiluen nousi ja tassut pysyi maassa kaikki neljä.
Paikalla makaaminen 10. Nou problem.
Seuraaminen kytkettynä 8. En edes muista, mistä pisteet lähtivät. :D
Seuraaminen taluttimetta 8,5. Jossain kohtaa Ronnie taisi jäädä vähän jälkeen, otti kuitenkin pysähdyksessä sitten vauhdin kiinni ja palasi sivulle. Seuraamiset meillä näköjään tökkii aina vähän.
Liikkeestä maahanmeno 10. Viimeaikainen treeneissä venkoiltu "mikä ihmeen maahan-käsky, en oo koskaan kuullutkaan"-meininki oli täysin unohtunut ja koira lakosi nätisti käskystä.
Luoksetulo 9. Tuomari repesi nauramaan Ronnien vauhdikkaalle törmäykselle. "Ei tosta nyt ihan täyttä kymppiä voi antaa."
Liikkeestä seisominen 10. Ei ongelmia.
Hyppy 10. Sitten kun luokkaa vaihdetaan, pitää keskittyä korjaamaan liian lähelle estettä vinoon jääminen. Alokashypyssä se ei mitään haittaa.
Kokonaisvaikutus 9.

Packalén ei turhia pulissut, vilautti liikkeiden välissä pistelappua ja sitten taas jatkettiin. Meille tämä sopi oikein hyvin kyllä, tuskin olisin kommenteista juuri mitään muistanutkaan. Tosin olisin ehkä aika mielelläni ottanut jonkinlaista kommenttia vaikka lopuksi edes jostain, mutta tällä kertaa näin. Kokonaisvaikutuspisteetkin näin vasta paperilta, ei niitä siinä kenellekään erikseen suorituksen jälkeen kerrottu. Tavallaan todella tehokasta ja näpsää, tavallaan ehkä jotain kommenttia olisi jostain ollut mukava saada.

Tai no, sain sentään yhden kommentin: viimeisen liikkeen eli hypyn pisteitä näyttäessään tuomari totesi "hengitä nyt hyvä ihminen välillä". :D

Kaikkiaan siis voitaneen sanoa, että hyvin meni. Tästä onkin hyvä jäädä tokoilun suhteen pienelle kesätauolle ja keskittyä hetkeksi etupäässä hakuiluun. Syksyllä sitten taas kolmannen ykkösen metsästykseen ennen avoimeen luokkaan siirtymistä. ;)

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kevät ja (treeni)kärpäset


Kevät on tosiaan saapunut, ja meno sen mukaista. Uuden kaverin, Pujon, kanssa on Ronniesta aivan mahtavaa koluta metsiä ja polkuja, repiä keppejä tai vaikka vain köllötellä auringossa maisemia ihailemassa.



Tämänkertaiset kuvat on räpsitty eilen Kangasalla Keisarinharjussa, missä on käyty myös pari kertaa testaamassa miten ritilärappuset jätkältä sujuu, kun ennen ei ole kohdalle sattunut. Ja sujuuhan ne, ensimmäisen kerran pienen epäröinnin jälkeen:

Ihan itse kiipesin!

Treenirintamalla edetään tasaiseen tahtiin. Rullailmaisu näyttäisi Ronniesta olevan aivan mahtavan hauskaa, joten sillä sitten toistaiseksi mennään. Metsänkin puolelle on jo rullan kanssa siirrytty, ja helpoista piiloista rullan hakeminen maalimieheltä on Ronniesta aivan piece of nakki ja ihanaa. Varsinaista hakua, nenän käyttämistä ja pikkuhiljaa piilojen vaikeutusta treenataankin sitten tietysti vielä erikseen. Ja onhan se mahtavaa nähdä, miten koira tässä kohtaa edistyy ja oppii uutta - samoin kuin itse ohjaajana. Hyvä tästä tulee. ;)

Noin muuten kevään ja kesän ohjelmassa on tavallisen treenin lisäksi jos jonkinlaista koetta, testiä ja leiriä, mutta niistä lisää sitten myöhemmin, ettei käy köpelösti kun etukäteen hehkuttaa. ;)

Vauhdikasta kevättä!