keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Väliaikakuva

Koska joulukuvaus odottaa edelleen onnistumistaan, tässä pari väliaikakuvaa.

Selkärangaton koira....

Täällä oli jotkut kuvaukset, eiks niin?

Tuo ylemmän kuvan hiiri on muuten kasvattajalta mukaan saatu, ja se on kestänyt yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että se on ollut pitkäaikainen suosikkilelu.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Koirapuistokäynti

Pikaisesti haluan kertoa täällä Ronnien koirapuistokäynnistä. Olen vähän vältellyt puistoja, kun ei niistä aina oikein tiedä, ja sitä paitsi Ronnie pääsee niin usein metsään juoksentelemaan muiden koirien kanssa ettei oikein ole ollut varsinaista tarvetta puistoilulle, mutta viime viikolla yhdessä koirapuistossa usein käyvä ystäväni sai suostuteltua minut mukaan. Menimme illalla sellaiseen aikaan, ettei puisto nyt aivan täynnä olisi, ja paikalla oli viisi muuta koiraa Ronnien ja ystäväni labbiksen lisäksi.

Puistoon sisään menoa vähän itse jännitin: en Ronnien takia, vaan siksi, että joskus portille muodostuu melkoinen ruuhka, ja jo sisään pääseminen ilman, että yksikään koira pääsee ulos, voi olla haastavaa. Turhaa oli jännitys, sillä sisällä olevat ihmiset kutsuivat koiransa pois portilta, kun huomasivat, että väkeä olisi tulossa.

Ronnie näytti jännittävän alkuun pikkuisen ja kävi pari kertaa jaloissa kuin kyselemässä, mitä nyt pitäisi tehdä, mutta kun olin itse mahdollisimman rentona ja siirryin vähän sivuun koirasta, pikkumies lähti pian juoksemaan ja leikkimään muiden kanssa. Yksi oikein superihana kaveri sieltä löytyi, noin puolet Ronnien koosta oleva narttu (jonka rodusta minulla ei nyt valitettavasti ole minkäänlaista käsitystä, olisiko ollut joku paimenkoira sekin). Sillä kuitenkin tuntui olevan hyvinkin samantapainen leikkityyli kuin Ronniella, joten toisiaan jahdaten ne juoksivat pitkin puistoa hyvän tovin.

Sitten pieni ylpeydenaihe samalta reissulta. Kaksi koiraa ihmisineen oli lähdössä puistosta, ja kun ne suuntasivat portille, lähti tietysti suurin osa muista koirista perään. Ajattelin kutsua Ronnieta vähän poispäin ruuhkaa aiheuttamasta, joskaan en ihan uskonut poitsun noin jännässä tilanteessa suorilta tottelevan - mutta kas kummaa, nätisti se tuli vauhdilla luokse kutsusta. :) Ollaan näemmä onnistuttu metsäreissuilla vahvistamaan houkutuksista (hirvenp*ska on sitten i-ha-naa!) huolimatta luoksetuloa ihan hyvin, kun kerran noin jännässä ja uudessa tilanteessa tuli noin hienosti melkein toiselta puolelta puistoa. Ei sillä, hyvinhän tuo yleensäkin tottelee, mutta jotenkin odotin, että uusi tilanne olisi hämännyt vähän enemmän. :)

Ja oli muuten sitten väsynyttä poikaa loppuillan, vaikka ei puistossa oltukaan kuin puolisen tuntia. Taitaa olla rankkaa puuhaa junnulle, kun uusia koiria ja ihmisiä tulee ja menee ja ryhmän dynamiikka muuttuu jatkuvasti. ;) Saatanpa mennä joskus toistekin puistoon.

Eilen yritettiin muuten ottaa Ronniesta joulukuvia. Hah. 68 kuvaa tuli yhteensä otettua. Yksi on tosi hyvä ja tarkka, mutta siitä puuttuu puolet rekvisiitasta ja puolet Ronnien hännästä. Kahdessa olisi muuten ainesta (kaikki tarpeellinen häntää myöten kuvassa), mutta poitsun pää on just heilahtanut sen verran, ettei sitä kehtaa julkaista. No, onhan tässä vielä viikkoa aikaa ottaa uusia yrityksiä. Tonttulakkeja pitää vain ostaa pari lisää: Ronnie järsi ensimmäisestä hetkessä tupsun irti.  :D

torstai 8. joulukuuta 2011

Kuvia, sittenkin

Eikun olihan mulla Facebookiin laitettuna pari kuvaa viime viikonlopun metsäreissulta:


Sammalten päällä on hyvä levähtää

Ronnie-reppu

Lumi sekoittaa pään


Johan on taas vierähtänyt aikaa edellisestä blogauksesta. Noh, en koskaan luvannutkaan mitään kovin säännöllisiä päivityksiä...

Ronnien elämä kulkee omaa rataansa: poika kasvaa, oppii, on sellainen maailman ihanin pieni (tai no, pieni ja pieni) hermojen koettelija kuin vain vajaa 8-kuinen koiranpentu voi olla. Varsinaiset ohjatut treenit on jääneet nyt hetkeksi, ennen kuin ensi vuoden puolella alkaa uusia kursseja, mutta keskenämme ollaan kyllä treenailtu useamman kerran viikossa kaikenlaista kahvinkeitosta tottisjuttuihin ja kaapin ovien sulkemiseen. Kuten kouluttajamme yhdessä viestissään sanoi, "harvalla on hevonen kotiapulaisena", joten tästä nyt otetaan kaikki ilo irti ja opetetaan poitsu tekemään kaikkea jännää. ;) Kahvinkeittotreenit jouduin tosin jättämään vähän ideointitauolle, kun ei Ronnie saa kuonollaan millään painettua meillä olevien jatkojohtojen nappulaa. Pitänee jotain jatkopalaa siihen keksiä, tai ostaa toisenlaisella kytkimellä varustettu jatkojohto.

Mutta nyt siihen ajankohtaisimpaan asiaan: lumeen. Ronnie rrrrakastaa lunta koko pennun innollaan. Meidän pihan takana olevalla kentällä (joka myös meidän henkilökohtaisena treenikenttänä on tultu tuntemaan) on aivan ihanaa käydä pyörimässä: eilen illallakin pieni iltapisulenkki venähti, kun jäätiin kentälle pariksikymmeneksi minuutiksi ihan vain riehumaan lumessa. Sisään piti lopulta lähteä, kun meinasi ihmisosapuolella kädet jäätyä: en ollut ottanut hanskoja mukaan, koska "mehän vain pyörähdetään tuossa nurkan takana". Ja päivällä lähdin aikaisin töistä, että ehditään edes suunnilleen valoisalla metsään, ja voi että sitä riemun määrää, kun pääsi ihmettelemään sitä minimaalista määrää lunta. Ronnie riehui ja leikki ja kieri ja pyöri ja hyppi ja haukkasi ja syöksyi lumen perään. ♥ Pennun into on vain niin ihanaa seurattavaa.

Lumikuvia koirasta ei valitettavasti vielä ole, mutta eiköhän niitäkin saada, jos vain ei kaikki lumi sula pois. Ja nyt kun töissä tätä kirjoitan, uusimmat kuvat on tietysti laitettu kotikoneelle, mutta laitetaan nyt vaikka nämä pari tärähtänyttä kännykkäräpsyä muutaman päivän takaa:

"Mitä sit tehdääääään?!"

"MINUN vissypullo!"

Koira EI tule sohvalle, osa "mamma meni vessaan"