torstai 8. maaliskuuta 2012

Silmäpotilas

No niin, Ronniella on silmätulehdus. Toissailtana huomasin, että vasen silmä rähmii ja vähän punottaa, joten seurailin tarkemmin aamuun. Aamulla silmä näytti taas paremmalta, mutta kun eilen työpäivän jälkeen se näytti taas punottavan pahemmin, soitin eläinlääkärille. Sain ajan parin tunnin päähän, ja tulehdushan siellä piileskeli. Poitsulle menee nyt antibioottitipat silmään kahdesti päivässä viikon ajan, ja muutosta tilanteeseen pitäisi alkaa näkyä piankin.

Tippojen laittaminen on kyllä pienen tahtojen taiston takana, mutta on ainakin tähän mennessä (kaksi kertaa) onnistunut lopulta ihan hyvin. Ei sillä, muistan itse liiankin hyvin, miltä silmätulehdus ja sen hoito tuntuu, ja kun ajattelee, ettei koira edes osaa järkeillä että lääke on laitettava että se auttaa, en yhtään ihmettele pientä vastaan rimpuilua.

Toivotaan, että tuo nyt tosiaan auttaa nopeasti.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Naksuttelua


No niin, naksutinviikonlopusta selvitty hengissä: uutta oppimisintoa riittää koiralla ja omistajalla, mutta jestas kun oltiin sen jälkeen puhki!

Häkkiharjoittelu oli vielä lauantaiaamuna "vähän" vaiheessa, vaikka Ronnie jo innoissaan häkkiin menikin naksuttimen nähdessään. Häiriönsietoa ja häkissä rentoutumista ei vain oltu tarpeeksi ehditty treenata, kun tosiaan heräsin häkin tarpeeseen aivan liian myöhään, eikä Ronnie nyt muutenkaan ole mikään maailman helpoiten häiriössä rentoutuva tapaus. 

Ai tässäkö mun pitäis relata?
No, alun pienen haukkumisen ja lopulta teoriaosuuden ajaksi autoon siirron jälkeen Ronnie otti häkin ihan omakseen, ja kun oltiin vähän päästy treenaamaan, poitsu totesi, että tuo hullu akka ei näköjään meinaa lopettaa tätä treenausta eli paras ottaa tauot tosissaan levon kannalta. Iltapäivällä häkistä ei kuulunut enää kuin väsynyttä huokailua ja tuhinaa, ja viimeisten treenisessioiden alussa poika katsoi mua kuin sanoakseen "älä edes luule, että tuun täältä pois, laitat kuitenkin mut vielä töihin". :D

En varmaan tuu enää treenaamaan!

Itse koulutus puolestaan oli tosi antoisaa: siinä huomaa tosi nopeasti koiran edistymisestä, tekeekö itse jotain väärin. Ajattelin nyt alkaa käyttää naksutinta enemmänkin kaikessa treenauksessa, koska pelkästään naksuttimen näkeminen saa Ronnien innostumaan ja tarjoamaan jos jonkinlaista toimintaa jo nyt.

Paljon tuollainen koulutusrupeama kyllä sekä ihmiseltä että koiralta vaatii henkisesti. Varsinkin lauantaina Ronnie oli aivan rättipoikki eikä jaksanut juuri eväänsä heilauttaa koko iltana. Sunnuntaina se ei ihan samalla tavalla simahtanut koulutuksesta tullessa, mutta ei kyllä juuri mitään puuhaillutkaan, vaikka vähän lauantaita enemmän hereillä olikin. Luulisin, että myös se häkissäolotilanteen uutuus vaati osansa: toisena päivänä tilanne oli jo tuttu juttu, joten siihen tottumiseen ei mennyt ylimääräistä energiaa.

Kouluttaja myös kuvasi treenejä videolle, ja oli varsin opettavaista (joskin aina yhtä kamalaa) nähdä omaa toimintaansa ulkopuolelta sunnuntaina aamulla ennen treenin aloittamista.

Mitään ns. varsinaisesti hyödyllistä taitoa tai temppua tai muutahan me ei sinänsä koiralle opetettu, vaan keskityttiin siihen, että ohjaaja osaa käyttää sitä naksutinta oikein, jotta voi sitten jatkossa opettaa oikeastaan mitä vain sen avulla. Ronnien kanssa esimerkiksi opeteltiin lauantaina erottamaan valkoinen ja musta rasian kansi toisistaan ja tökkäämään kuonolla sitä mustaa ja jättämään valkoinen rauhaan. Tämä sujuikin sunnuntaiaamupäivään mennessä ihan hienosti, joten sunnuntaina aloitettiin valkoisen purkin eteen istumista (tarkoitus oli saada Ronnie istumaan valkoisen purkin eteen ja jättämään musta samanlainen purkki rauhaan, mutta ihan siihen pisteeseen me ei ehditty). Joku opetti koiraansa erottamaan pienen purkin, jossa oli teetä, tyhjästä samanlaisesta purkista, toiset opettelivat lelun viemistä koriin (siitä olisikin jo hyötyä kotonakin, kun koira siivoaisi lelunsa pois :D ), ja kaikkea tuon suuntaista. Eli suomeksi sanottuna jos jonkinlaisia erottelutehtäviä.

Käytännössä treeni meni niin, että huone oli jaettu erillisiin ”treeninurkkiin”, joissa jokaisessa oli tarkoitus treenata kaksi koiraa: koira 1 treenaa kaksi minuuttia (aika munakellosta), koiranvaihto, koira 2 treenaa kaksi minuuttia, koiran vaihto… Tämän takia se häkkikin oli pakollinen: ei siinä vaihdossa juuri muuta ehtinyt kuin kaivaa sen koiransa siinä vieressä olevasta häkistä, ja auto olisi ollut toivottoman kaukana tähän hommaan. No, tulipa sekin opittua. Laskettiin myös toistomääriä tän kahden minuutin aikana, ja kyllä sen huomasi, että kun palkkauskriteeri kiristyi, hidastuivat myös toistot. Toisaalta iltapäivästä kävi samoin vaikka kriteeriä olisi höllännyt, kun koira alkoi väsyä. Tiiviisti tuossa sai kyllä hommia tehdä, ja sunnuntai-iltapäivästä näytti väki jo siltä, että aivoissa ei oikein liiku mitään. Kahvia kului viikonlopun aikana kuppi poikineen.

Huomasin senkin, että naksautuksen oikea ajoitus on paitsi tosi tärkeää nopean oppimisen kannalta, myös tosi hankalaa. Ajoitus olikin varmaan kaikilla se, josta eniten saatiin palautetta: palkkaa vaan vielä aiemmin, yritä ajoittaa naksahdus siihen kun koira lähestyy kohdetta, ettei se ehdi esim. kääntyä pois ennen palkkausta, kuvittele päässäsi, miltä oikea suoritus näyttää ja naksauta heti kun alkaa mennä siihen suuntaan, vielä vaan aikaisemmin, pysy skarppina. Huh. Tosiaan, yllättävän vaikeaa ja todellista keskittymistä vaativaa. Vaikka periaate on yksinkertainen ja helposti ymmärrettävissä, siinä tilanteessa, kun koira häsää sinne ja tänne ja joka puolelle ja tarjoaa sataa eri asiaa, on vaikea saada naksautus osumaan just siihen oikeaan toimintaan.

Tämä kuva on otettu muutamaa päivää ennen naksuttelua,
mutta kuvaa hyvin myös viime viikonlopun iltojen virtatasoa. 

Eipä siinä, harjoitus tekee mestarin, joten eilen tästä innostuneena pengoin meidän kaikki jatkojohdot läpi ja löysin kuin löysinkin sellaisen, jolla meidän kahvinkeittotreeni voi jatkua. Vartin verran me sitten illalla treenattiin, ja homma etenee kyllä. Ronnien into, kun se näkee naksuttimen, on ihan mieletön, ja kun se on kuonollaan tottunut tökkimään kaikenlaisia esineitä, ei tässä pitäisi kauhean kauaa mennä. Eilen katkaisin jo naksahtikin kertaalleen, eli nyt sitten vaatimaan lisää voimaa tökkäisyyn ja kohta mä voin pyytää Ronnieta keittämään meille aamukahvit.