maanantai 10. syyskuuta 2012

On se sininenkin nauha ihan nätti

Näyttelykokemus oli melko raskas sekä emännälle että Ronnielle, mutta hengissä selvittiin ja jäipä jopa ihan sellainen olo, että pitää mennä toistekin. Älkää säikähtäkö, en mä näyttelyihin hurahda, mutta olihan tuo nyt sen verran kiva tilaisuus nähdä Ronnien sukulaisia ja muita samanrotuisia, jutella muiden omistajien kanssa ja vaihtaa vinkkejä, että voisin kuvitella kerran vuoteen käyväni jatkossakin. Ronnien "isosiskon" Breen omistajalta saatiinkin kullanarvoisia vinkkejä ääniarkuuden voittamiseen, kiitokset siis sinne!

Ronnien kanssa on aivan liian vähän oltu tuollaisissa massatilaisuuksissa, joissa koiria on joka puolella. Ja sen kyllä huomasi. Mutta nyt lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon ottaa itseäni niskasta kiinni ja treenata eläinten ilmoilla olemista entistä enemmän. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on jo otettu: ilmoittauduttiin Jirkan hallintakursseille ja suunnitellaan ensi viikonlopulle mätsärissä käyntiä - siellä kun olisi tarjolla Popedan Jyrki Melartinin myöntämä Rokkikoira-palkinto, ja jos ei Ronnie James Dog jo nimellään sitä voita, jo on kumma! ;) Niittipanta kaulaan ja menoksi, vai mitä?

Takaisin kuitenkin sinne erikoisnäyttelyyn. Ronnie sai junnuluokassa sinisen, eli menestystä ei tippunut, joskaan muuta en kyllä odottanutkaan. Hampaiden näyttäminen oli pienen väkerryksen takana: sitä oltiin kyllä harjoiteltu ahkerasti, mutta perjantaina leuan alle iski punkkipaholainen, jota irrottaessa näin selkeästi, miten kaikki harjoittelu valui viemäristä alas. No, kukapa sitä tykkäisi antaa koskea kohtaan, johon sattuu tai on juuri sattunut? Sain kuitenkin kuulemma Ronnien liikkumaan ihan nätisti ja kuvista päätellen poika oli välillä jopa ihan kontaktissakin, mikä oli melkein jopa yllättävää noinkin hälinäisessä tilanteessa. Ei meillä siis ihan penkin alle mennyt. ;)

Tuomarina oli ranskalainen Guy Jenny (kyllä, tuo on oikea nimi, ja ei, sillä ei kannata googlata, jos ei halua nähdä hyvin kyseenalaista kuvamateriaalia) ja Ronnien arvostelu oli tällainen, mun mielestä ei ollenkaan paskempi (vaikken mä näistä nyt niin ymmärräkään):

Very good head - a bit massive. Eyes' colour is too light. Exc. neck, chest. Exc. forehand. Very good backhand. Nice movement and profile.

Jos joku tajuaa, mitä nuo forehand ja backhand tarkoittaa, kertokaa, pliis! Asento edestä/takaa? Etu- ja takajalat? Jokin muumi-kä? Melkein jo ehdin innostua, että eihän se näyttelyarvostelukieli niin kummallista olekaan kuin muistin, mutta sitten vähän hämmennyin. Vaaleat silmäthän tuolla kyllä on, kun näyttelyn jälkeen muiden silmiä sillä silmällä katsoi, mutta enpä ollut tullut moista ajatelleeksi. Äitinsä silmät pojalla, niin nätit, mutta väistämättä rotumääritelmän vastaiset. ♥

Ronnien velipoika Max (Avataran Dweezill) korjasi koko potin ROPia ja SERTiä myöten, valtaisat onnittelut sinne!

Kuvia näyttelystä laitan joko myöhemmin tänään tai tällä viikolla, ne jäivät toiselle koneelle.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Jännitystä elämään

Ronnie järjesti meille pienimuotoisen jännitysnäytelmän näyttelyyn menemisen suhteen: eilen pojalle iski ripuli. No, soitto eläinlääkärille, Canikur-paketti apteekista avuksi, ja tämän aamun perusteella näyttää siltä, että näyttelemään päästään. Toivotaan, että työpäivän jälkeen olen vielä samaa mieltä. Eläinlääkäri nimittäin sanoi, että jos poitsu on tänään oma itsensä eikä enää ripuloi, voidaan hyvin lähteä huomenna näyttelyyn. Peukut pystyyn!

Nyt on kuulemma liikkeellä mahatautia, joka saattaa mennä jopa melkein itsestään nopeasti ohi, mutta saattaa ihan yhtä hyvin pitkittyä ja vetää koiran ihan lääkärihoitoa vaativaan kuntoon. Mutta tosiaan, Ronnien tapauksessa näyttäisi ainakin tällä tietoa menevän ohi. Ja lääkkeet tuo natusteli ihan innoissaan, kuin olisi uusia kivoja nameja saanut. :D