maanantai 23. joulukuuta 2013

tiistai 15. lokakuuta 2013

Uuden kodin ihmettelyä

Terveisiä uudesta kodista! 


Meillä oli tosiaan syys-lokakuun vaihteessa remontti- ja muuttopuuhia, ja nyt aletaan pikkuhiljaa asettua uuteen kotiin ja saada tavaroita paikoilleen. Tai no, Ronnie ei kotiutumiseen tarvinnut kuin oman lakanan petipaikan merkiksi, niin kaikki oli hyvin.

Minnekäs tämä polku vie?
Uusiin maisemiin on pikkuhiljaa tutustuttu, lenkki kerrallaan. Niitä lenkkimaastoja täällä kyllä riittää, sen kun vain astuu ovesta ulos ja metsään tai pyörätielle, tai vaikka kaupunkilenkille. Uusia hajuja pojalle ja maisemia emännälle, Endomondon lenkkiseuranta päälle ettei eksytä, ja menoksi.

Syksyinen Valkeakoski on aika kaunis,
Ronnie tosin ei osaa poseerata pennin vertaa.
Nyt kun arki tästä taas on pikkuhiljaa lähtenyt rullaamaan, ehditään kunnolla keskittyä treenaamiseenkin. Me mahduttiin sekaan koko talven ryhmiin sekä tokossa että koiratanssissa (kyllä, luitte oikein: koiratanssissa), ja seuraavaan tokokokeeseen on jo ilmoittauduttukin marraskuulle. Eipä pitäisi ainakaan helteen häiritä suoritusta tällä kertaa. Meidän tokon treeniryhmä on tarkoitettu ALO- ja AVO-luokkien koirakoille, joten pikkuhiljaa päästään treenaamaan myös avoimen luokan liikkeitä. Kaukokäskyjä jo vähän katsottiin viimeksi ja seuraavaksi olisi ilmeisesti tarkoitus keskittyä noutoon, ne kun eivät sotke alokasluokan suorituksia (toisin kuin esim. AVO-hypyn treenaaminen ns. turhan aikaisin voisi sotkeutua sekä emännän että koiran päässä ALO-luokan koetilanteessa vähän ikävästi).

Koiratanssi on osoittautunut aivan valtavan hauskaksi lisäharrastukseksi! Ronnie rakastaa temppuilua aivan täysillä, ja kyllä siinä itselläkin on ihan eri tavalla nauru herkässä kuin nyt vaikka tokossa - joka toki sinänsä on mukava laji sekin. Peruuttaminen alkaa hahmottua, jalkojen välistä pujottelu on jo palkkakäytössä muiden liikkeiden välissä kun poitsu sitä niin rakastaa, kosketusalustankin tuo on aiemmasta tassujenkäytön olemattomasta määrästä huolimatta ainakin melkein tajunnut, ja kaikenlaiset pyörimiset ja hyörimiset ja hypyt ja halit saa hännän heilumaan villisti. Kohta pitäisi kuulemma alkaa suunnitella ensimmäistä koreografiaa, siitä voi tulla mielenkiintoista. :D

Treenientäyteinen syksy on siis tiedossa täällä, toivottavasti muillakin!

Mamma kato, näin hienosti mä seuraan!

maanantai 12. elokuuta 2013

Se virallinen koe, josta ei puhuta

Niin, kyllä mun nyt vain on uskottava, että helle + Ronnie + koetilanne = epäonnistuminen. Ei se muuksi muutu. Ja vaikka kuinka lupailtaisiin mukavan pilvistä 17 astetta, aina sieltä se +25 paukkaa, kun koepaikalle pääsee.

Eilenhän tosiaan oli Juha Kurtin tuomaroima ja SPL-Tampereen järjestämä tokokoe, joka meni meidän osalta niin penkin alle, että oikein hävettää. Kehääntulotarkastus meni ihan ookoo, mutta kun mentiin riviin paikallamakuuta varten, jätkä ilmoitti hyvin kovaäänisesti, ettei nyt huvittaisi mikään. Sain sen kyllä hiljaiseksi ja luoksepäästävyydestä tulikin kymppi, mutta siitä se alamäki alkoi. Paikallamakuussa se kesti jonkin aikaa hiljaa, alkoi haukkua, ja lopulta nousi ja lähti mua kohti. Ilme ja koko olemus oli sellaiset, että "mamma, ihan liian kuuma, vie mut kotiin". Hauskintahan tässä on se, että mä ehdin juuri ja juuri kävellä koiraa vastaan ja ottaa sen remmiin, kun tuomari (joka samalla toimi liikkurina) ilmoitti "aika, palataan koiran viereen", eli kauaa ei olisi tarvinnut enää kestää paikallaan, niin olisi sentään jotain pisteitä voinut vielä tulla.

Seuraamiset oli taas jotain aivan kummallista. Remmissä nolla, vapaana 5, vaikka mun takana laahustikin ja taisipa joku perusasento jäädä ottamatta. Kuten edellisessä postauksessa sanoin, seuraamiseen meillä näköjään heijastuu aina ensimmäisenä ihan kaikki häiriöt, kuten helle, huono päivä, vähän liian vähäiseksi loman jälkeen jääneet treenit.

Liikkeestä maahanmeno: 0. Hienosti se pysähtyi, vaan kun olisi pitänyt tosiaan maahan mennä. Liikkeestä seisominen olikin sitten 8, pari pistettä lähti edelleen seuraamisen laiskuudesta.

Luoksetulo oli 7, enkä nyt muista, mitä siinä tapahtui. Vauhdilla se tuli ja ainakin jossain määrin - taas - törmäsi muhun, olisko siitä sitten lähteneet pisteet. Hyppy olikin tällä kertaa yllättäen meidän bravuuriliike, 8,5, joskin ennen suorituksen alkua poika sai päähänsä pissata siihen nurmikentälle, mikä yhdessä yleisen laiskuuden kanssa laski kokonaisvaikutuksen kutoseen.

Ei ole kuulkaa koskaan hävettänyt näin paljoa. Etenkin kun todistetusti tietää, että me osataan nää jutut ihan kohtuuhyvin (vrt. ensimmäinen koe heinäkuun alussa).
Mikä perusasento? Koskaan kuullutkaan! 

Seuraamaan lähdössä.

Lääh-lääh-mä-en-jaksa, sanoi Ronnie.
Ohjaajan ilme kertoo kaiken tarpeellisen.

Superkaunis liikeestä maahanmeno.

No mutta. Eteenpäin, sano mummo lumessa, joten ilmoittauduin syyskuun alkuun möllitokoon, ja nyt pitäisi tehdä vielä samanlainen treeniohjelmataulukko kuin ennen ensimmäistä koetta, ja sitten tarvitseekin enää noudattaa sitä taulukkoa, niin kyllä se hyvin menee. Syyskuussa kun ei pitäisi suurempia helteitäkään enää olla - paitsi meidän tuurilla tietysti iskee joku kunnon intiaanikesä. Tähtäimessä olisi myös Kurtin tuomaroima koe lokakuussa: mä haluan näyttää sille, että ei me ihan idiootteja olla, vaan oikeasti osataan. Kun tuon 90 pisteen alle kilpailukirjaan tulee samalta tuomarilta parin kuukauden päästä vähintään kaksi kertaa isompi numero, mä voin vihdoin sanoa olevani tyytyväinen. ;)

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Se koe, josta ei enää puhuta

Tänään oli siis harjoituskoe, josta halusin lähinnä koetilannekokemusta, joskin olisihan se ollut hauskaa, jos olisi mennyt hyvin. No, olisi pitänyt arvata, että helteenhän se sieltä pukkaa ja Jenni unohtaa välittömästi, miten koira innostetaan tekemään yhtään mitään. Ronnien huomio oli jossain aivan muualla kuin minussa, liikehdintä todella laiskaa, ja mönkäänhän siinä mentiin monessa kohtaa.

Kaiken huipuksi paikallamakuussa sattui viereen joku ilmeisesti aivan supermielenkiintoiselta tuoksuva koira, joten se meni nollille, kun koira yritti huudella naapuripöytään, eikä kuunnellut kuin vasta kolmannella käskyllä - ja nousi ehkä 30 sekunnin jälkeen istumaan. Onpa tämäkin sitten koettu. Onneksi Ronnie kuitenkin pysyi paikallaan, vaikka viidestä suorittavasta koirasta kolme lähti ohjaajiaan kohti ja vieläpä todella vauhdikkaasti.

Liikkeestä maahanmeno jäi myös nollille: poitsu päätti jäädä seisomaan. Hieman kyllä epäilen, ettei tuossa paahteessa se kuuma hiekkakenttä ollut mikään houkuttelevin makuualusta, kun kerran paikallamakuustakin nousi, mutta eihän sen pitäisi olla mikään syy, kun koiran pitäisi toimia kaikissa olosuhteissa.

Samoilla vauhdeilla taas liikkeestä seisominen meni melkein nappiin, vaikka pari askelta koira ottikin käskyn jälkeen. Luoksetulo meni yllättävän vauhdikkaasti ja normaaliin tapaan: pieni tönäisy matkalla, pitkä kierros takana ja sitten nätisti perusasentoon. Hyppy oli just samanlainen kuin treeneissä, eli vauhdikas, vino ja ysin arvoinen.

Seuraamiset tuon mielestä on ilmeisesti jotain aivan supertylsää, koska niihin heijastuu ensimmäisenä pienikin häiriö, kuten tänään helle, ohi kulkevat lenkkeilijät ja kehän laidalla hyppelevät varikset. Hmph, hmph ja hmph. Seiska remmissä, kutonen vapaana. Jäipä jossain kohtaa joku perusasentokin kokonaan pois, kun koira keskittyi lähinnä läähättämään ja roikottamaan päätään, vaikka järvessä käytinkin sitä kahlailemassa just ennen omaa suoritusta.

No, hyviä kommentteja ja vinkkejä saatiin treeniä varten, ja kun kaikki on paperilla, voi vaikka treenatessa luntata jos siltä tuntuu. :) Sain mä sentään positiivistakin palautetta: kyllä sen kuulemma näkee, että koira osaisi, mutta nyt vain oli huono päivä (ja vink-vink, ohjaaja, opettele innostamaan koiraasi paremmin kaikissa tilanteissa).

Lopuksi käytiin vielä treenikaverin kanssa uittamassa koiria suoritusten ja palautteenannon jälkeen, ja oli kyllä hauskaa katsoa, kun vesikoiratyttö Mosse houkuttelee meidän "onks toi nyt ihan varmasti turvallista"-Ronsua syvemmälle ja syvemmälle järveen ja molemmat juoksee kilpaa kepin perään. :D

Eipä tästä reissusta muuta sanottavaa kuin että onneksi nämä pistelukemat ei menneet viralliseen kilpailukirjaan. Pitänee tulevan viikon aikana ottaa taas tiukka jokapäiväinen treeniohjelma esiin, josko sitten vaikka viikon päästä oltaisiin paremmassa vireessä sekä emäntä että koira. Ainakin nyt luvataan viileämpää säätä.

(Niin, ja mitkä ne pistelukemat oli? En edes meinannut laittaa tänne, mutta 113. Kuten sanottu, onneksi ei ollut virallinen koe.)

torstai 1. elokuuta 2013

Terveisiä lomalta

Kokeen ja sitä seuranneiden rilluttelutreenien jälkeen on hyvä pitää pieni loma ennen seuraavaa koetta, vai mitä? No, ihmiset ainakin tarvitsivat lomaa, joten pohjoiseenhan se nokka taas osoitti. Pari viikkoa pyörittiin akselilla Ruka-Inari-Norja-Ylläs-Vaasa, ja hyvää teki. Ihan tyhmää tosin oli, ettei Utsjoen rajanylityspaikalla tarvinnut edes koiran passia näyttää. Miksi mä siitä passista olen maksanut, jos ei sitä edes tarvita? :D No, reissu meni hyvin ja noin 3500 auton kyydissä istutun kilometrin lisäksi tuli ihan käveltyäkin sellaiset kuutisenkymmentä kilometriä tuntureita ylös-alas (sellaisia lenkkejä, joista laskettiin pituus). Reissun lopuksi oltiinkin sitten Vaasassa, missä koira ulkoili lähinnä mökin pihassa hengaillen, yöllä satamassa veneitä vahtien, meressä kahlaillen sekä mun veljenpoikien ja naapurin lasten kanssa leikkien, mutta eipä siihen mitään 15 kilsan lenkkejä enää olisi päälle jaksanutkaan. Oli muuten kuulkaa virallinen olo venevahdissa, kun päälle iskettiin keltainen huomioliivi, jossa luki rinnassa "Satamatarkkailija" ja mukana oli iso koira. Ei ihme, että hämärähemmot ei tulleet lähelle! :D

Tunturista löytyi poronsarvet

Haaveilija Gussavarrilla

Ronnie ja Jäämeri ♥

Nyt on kuitenkin arki taas koittanut, ja treenit jatkuu. Lauantaina kun kotiin palattiin, koira oli pari päivää niin puhki, ettei tullut edes mieleen yrittää treenata, mutta eilen alettiin taas viritellä pikkuhiljaa. Näyttäisi se tauko tehneen ihan hyvää: Ronsun into tekemiseen on taas aivan omaa luokkaansa, jopa yli 20 asteen lämpötiloissa, kunhan nyt ei ihan suoraan aurinko porota päälle. Viimeisissä treeneissä ennen lomaa saatiin ensimmäistä kertaa avoimen luokan kaukokäskyjä toimimaan, joten toivoa on, että tästä vielä joskus luokkaakin vaihdetaan, kunhan nyt ensin kerätään vähän koekokemusta alokkaasta.

Tulevana sunnuntaina ollaan menossa oman seuran järjestämään harjoituskokeeseen, josta olen jo etukäteen pyytänyt saada kaikki mahdolliset pistetiedot ja (kirjalliset) palautteet, sillä niitä ei kuulemma jokaiselle tyrkytetä, vaan pitää erikseen pyytää. Siitä viikon päästä mennäänkin sitten taas viralliseen, SPL Tampereen järjestämään kokeeseen, joten ensi viikko on sitten ankaraa treeniä täynnä. Ylituomarina virallisessa kokeessa on Juha Kurtti. Toivottavasti ei ole kamalan tiukka tapaus! (Jos jollain lukijoista on ko. herrasta kokemuksia tuomarina, kertokaa ihmeessä! Paitsi jos ne on kaikki kauhutarinoita, ne voisi säästää sinne 11.8. jälkeen. ;) )

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Tokoura virallisesti alussa

Blogi on ollut vähän horroksessa viime ajat, mutta nyt on vihdoin jotain uutisia.

Tänään oli Tampereen seudun koirakerhon järjestämä tokokoe, jossa me tehtiin Ronnien kanssa debyyttimme. Eiliset treenit meni niin hyvin, että lievästi taikauskoinen emäntä epäili vielä aamulla vahvasti edes sadan pisteen saavuttamista, koska eihän sekä kenraaliharjoitus että itse esitys nyt vain molemmat voi mennä hyvin.

Kokeen viime hetken paikanvaihdos Eteläpuistosta TamSKin hallille Lempäälään oli oikeastaan meille vallan loistava uutinen, sillä tuttu, katettu halli, jossa viimeksi eilen treenattiin, on varmasti helpompi ympäristö kuin Eteläpuiston avoin ulkoilmakenttä. Tarjosipa TamSK vielä ensimmäisen kupin kahvia "korvauksena" muutoksesta, joten täällä päin ei valittamista. :D

Tuomarina kokeessa oli Harri Laisi, joka vaikutti varsin leppoisalta ihmiseltä: huomautti aiheesta, mutta ei jäänyt turhia höpöttelemään liikkeiden välissä, vaan antoi kokonaispalautteen vasta koko suorituksen jälkeen, mikä sopi tällaiselle panikoijalle oikein hyvin.

Yritänpä tähän eritellä liikkeitä sen verran, mitä vielä jännitys on muistikuvaa jättänyt. Jännitys oli tosiaan sitä luokkaa, että hiki virtasi, kädet tärisi ja jalat oli aivan hyytelöä, joten luultavasti siksi nuo seuraamiset meni melkoisen paljon huonommin kuin pitkään aikaan missään tilanteessa treenatessa.

Luoksepäästävyys: 9
Ronnie innostui vähän turhan paljon, ja lähti höseltämään vähän kohti tuomaria, taisipa etutassut nousta maastakin. "Kovin on ystävällinen, mutta säännöt on sääntöjä ja pakko tosta vähän on vähentää."

Paikallamakuu: 10
Eipä meillä yleensä tässä ole ongelmia ollut, joten en niitä tänäänkään odottanut. Itse tosin sähelsin ja annoin ensin väärän käskyn, mutta siitä ei näemmä pisteitä vähennetty, kun korjasin heti ja koira totteli saman tien. Vähän se pää kääntyili sinne sun tänne, mutta asento ei vaihtunut eikä muuten ollut levoton. Jee! :D

Seuraaminen kytkettynä: 8
Minä olin niin paniikissa, että se varmasti heijastui koiraankin. Varmaan juuri siksi kontakti ei oikein pysynyt, ja pisteitä lähti.

Seuraaminen vapaana: 7,5
Paniikki oli vielä päällä, ja Ronnie jäi jossain vaiheessa aivan kärryiltä. Ja kun koira jäi jälkeen, meni ohjaaja entistä enemmän sekaisin, ja tämä nyt meni miten meni. Kyllä se nyt kuitenkin lopulta suunnilleen mukana pysyi, eikä lähtenyt aivan täysin omiaan haahuilemaan.

Liikkeestä maahanmeno: 10
Ei huomautettavaa. Koira toimi kuin junan vessa.

Luoksetulo: 7,5
Ronnie on vasta kaksissa treeneissä tätä ennen tullut johdonmukaisesti luokse törmäämättä muhun, joten törmäys oli odotettavissa. Ja kun noinkin iso otus juoksee täyttä vauhtia kohti, väkisinkin sitä ottaa sivuaskeleen, jos haluaa polvensa säilyttää ehjinä. Muuten tuli kyllä ihan hienosti, mutta ne jarrut tuolla on vielä vähän epäkunnossa. Treeniä, treeniä.

Liikkeestä seisominen: 10
Nou problemos tässä. En katsonut, ottiko askeleen tai pari käskyn jälkeen, mutta ei näköjään ainakaan liikaa.

Hyppy: 9,5
Taisi ottaa pari askelta seis-käskyn jälkeen, vai olisiko ollut lopun perusasento vino? Jotain pientä kuitenkin.

Kokonaisvaikutus: 8
Auringonpaiste ennen suoritusta ja ohjaajan panikointi sai koiran vähän "mitä, pitäiskö nyt jotain muka tehdäkin"-fiilikselle aluksi, joten yhteistyö ei ollut ihan niin pirteää kuin olisi voinut.

Että näin. Lopputuloksena siis 174,5 pistettä ja ykköstulos, eli ei nyt ihan huonosti, paniikkitila huomioon ottaen. :)

Kuvia tältä reissulta ei valitettavasti ole, mutta tässä keväällä omalla treeniporukalla järkätystä möllitokosta esimerkkiotos meidän poitsun kauniista paikallamakuuasennosta.


Seuraava koepäivä on alustavasti mielessä elokuulle, vielä pitää tarkistaa pari päällekkäisyyttä kalenterista ennen kuin varmaksi päätän. Ajattelin kuitenkin vielä pysyä alokasluokassa, vaikka nyt ykköstuloksen myötä lupa avoimeen siirtyä olisikin, joten kokeita kehiin ja lisää treeniä. Ei siis muuta kuin leuka ylös ja kohti uusia vastoinkäymisiä!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...

Uskomatonta on ajatella, että kaksi vuotta siitä on kulunut, kun Ronnie sisaruksineen syntyi. Aika on vierähtänyt ihan siivillä, mutta kuitenkin tuntuu kuin Ronnie olisi ollut meillä aina.

Hyvä on pojan mielestä syntymäpäivä, kun pääsee metsään vielä etelän viimeisille lumille nauttimaan:

Vakavamielinen aikuinen.



Vähän otettiin pientä treeniäkin siinä sivussa.

Ronnie haukahtaa sisaruksilleen Manulle, Dukelle, Maxille, Macholle, Danille ja Mimmille valtaisat onnittelut! ♥

perjantai 5. huhtikuuta 2013

ShowHau alkaa

Pikainen tiedotus- ja mainostusluonteinen asia: ShowHau-ohjelman uudet jaksot alkavat tänään Foxilla klo 18. Mulle asti ei ole tietoa tihkunut siitä, missä jakso(i)ssa meitä näkyy, joten tämän talouden digiboksi on säädetty tallentamaan joka perjantai toistaiseksi. :D

Niin, ja ne syksyiset TV-esiintymiset löytää täältä, jos en tätä aiemmin linkannut. Olisiko ollut jaksot 12-14, joissa me oltiin mukana.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Arkielämää telkkarissa

Viime viikonloppuna oli siis meidän telkkarikuvaukset. Suunnilleen viisi ja puoli tuntia paikan päällä kului, josta ehkä nelisen tuntia oli puuhailua koiran kanssa. Arkisia juttuja käytiin läpi: ohituksia, paikallaoloa muiden koirien kulkiessa ohi, kahvilassakin Ronnie pääsi käymään, ja sen sellaista. Ei siis mitään kovin vakavalla mielellä treenaamista. Mun mielestä sujui ihan mukavasti, mutta lopputuloksenhan näkee sitten vasta, kun ohjelma telkkariin pamahtaa. :D

Valitettavasti mulla ei ole mitään tietoa siitä, monessako jaksossa tai minä päivinä meitä voi bongailla, mutta maaliskuun viimeisestä perjantaista alkaa nämä uudet jaksot, ja veikkaisin, että muutamana viikkona meitä kyllä näkyy. Erillisiä pätkiä joissa me ollaan, kuvattiin kai seitsemän jos oikein muistan, mutta osa saatetaan yhdistellä ja jotain jää tietysti poiskin. Joka tapauksessa, 29.3. klo 18 alkaa meidän boksille viikottainen tallennus Foxilla. ;) Huono kellonaika tietysti: en mä ainakaan ikinä arkena ole kuudelta telkkarin ääressä, vaan yleensä just tuohon aikaan koiran kanssa temuamassa jossain, mutta onneksi on tallentavat laitteet.

Mies oli mukana kameran kanssa heilumassa, joten tässä joitain räpsyjä matkan varrelta. (Valitettavasti ihan samoja joita Facebookissa on jo näkynyt, mutta laitetaan nyt tännekin.)

Alkulämmittelyksi otettiin vähän kontaktitreeniä.

"Jaa niin mitä meidän piti tehdä?"

Kahvilaelämää.

Tässä kahvilassa sai koirakin ruokaa.

Eipä täällä tämän kummempia tällä kertaa. Tai no, sen voisin vielä mainita, että ruutuun lähettäminen on yllättävän vaikeaa, kun ei ole koskaan sitä tehnyt, ja kun koiran "seis"-käskykin on vielä vähän työn alla... Mutta sitä vartenhan siellä treeneissä kai käydään, että oppii treenaamaan. Turhahan se olisi käydä, jos kaiken jo sekä koira että ohjaaja osaisi. ;) 

Moni muu juttu meillä kuitenkin on jo ihan kohtalaisella mallilla, ottaen huomioon ettei tosiaan mitään ns. vakituista treeniporukkaa ole aiemmin ollut ja ensimmäisen harrastuskoirani kanssa tässä puuhailen ja itsekin opettelen kaikkea tavallaan aivan alusta. 

Hyvä mieli on treeneistä kyllä, on kivaa kun itse oppii uutta ja koira oppii uutta. Eikä sekään yhtään haittaa, että kouluttajalta saa aina välillä kehuja sekä oikeasti rakentavaa palautetta ja lisävinkkejä.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Telkkariin - taas!

Taisin taas tuossa hulluuksissani ilmoittautua yksiin TV-kuvauksiin, jotka on meidän osalta tän viikon sunnuntaina. Vierimaan Jirkan hommia taas, ja ShowHau-ohjelmaan jälleen. Tämän tarkempaa en vielä itsekään tiedä, kunhan nyt mennään sunnuntaina treenailemaan kameroiden edessä ja katsotaan, mitä tapahtuu. :D

Meidän osalta ohjelman ilmestymispäivästä ei ole vielä myöskään tietoa, mutta eiköhän sekin selvinne viikonloppuna tai jossain vaiheessa.

Ollaan nyt myös eksytty tokokurssille, koska sellaisia sattui sopivasti eteen, ja ajattelin, ettei tällainen treenaaminen estä myöhemmin muita lajeja, vaikkei toko alun perin meidän ns. ykköslaji ollutkaan. Tuolla on nyt kuitenkin sujunut oikein hyvin, tämänhetkinen kurssi loppuu helmikuun loppuun ja seuraava alkaa maaliskuun alussa, joten taukoakaan ei tähän väliin ehdi tulla.

Tässä vielä talviset terveiset mökiltä.


maanantai 28. tammikuuta 2013

Väliaikakuulumisia

Eipäs ole tänne tullut näköjään joulun jälkeen kirjoiteltua, mutta eipä tänne ihmeitä kuulukaan. Treenit etenee omaa vauhtiaan, hirmu hyvää palautetta ollaan saatu nyt oikeastaan joka kerta, jopa hämmentävän hyvää. Ilmeisesti mun pitäisi vain osata haastaa tuota koiraa entistä enemmän, eikä jumittaa samojen juttujen viilaamisessa, kun se jo ne osaa. No, onneksi nyt on hyvä ohjaus käytettävissä, joten uusia hyviä vinkkejä satelee joka viikko. :)

Eipä tänne sen kummempia tosiaan kuulu, ajattelinpa vain ilmoitella, että hengissä ollaan.

Lokoisia talvipäiviä toivottelee appisten vierailusta sunnuntai-iltana väsynyt Ronnie.