maanantai 12. elokuuta 2013

Se virallinen koe, josta ei puhuta

Niin, kyllä mun nyt vain on uskottava, että helle + Ronnie + koetilanne = epäonnistuminen. Ei se muuksi muutu. Ja vaikka kuinka lupailtaisiin mukavan pilvistä 17 astetta, aina sieltä se +25 paukkaa, kun koepaikalle pääsee.

Eilenhän tosiaan oli Juha Kurtin tuomaroima ja SPL-Tampereen järjestämä tokokoe, joka meni meidän osalta niin penkin alle, että oikein hävettää. Kehääntulotarkastus meni ihan ookoo, mutta kun mentiin riviin paikallamakuuta varten, jätkä ilmoitti hyvin kovaäänisesti, ettei nyt huvittaisi mikään. Sain sen kyllä hiljaiseksi ja luoksepäästävyydestä tulikin kymppi, mutta siitä se alamäki alkoi. Paikallamakuussa se kesti jonkin aikaa hiljaa, alkoi haukkua, ja lopulta nousi ja lähti mua kohti. Ilme ja koko olemus oli sellaiset, että "mamma, ihan liian kuuma, vie mut kotiin". Hauskintahan tässä on se, että mä ehdin juuri ja juuri kävellä koiraa vastaan ja ottaa sen remmiin, kun tuomari (joka samalla toimi liikkurina) ilmoitti "aika, palataan koiran viereen", eli kauaa ei olisi tarvinnut enää kestää paikallaan, niin olisi sentään jotain pisteitä voinut vielä tulla.

Seuraamiset oli taas jotain aivan kummallista. Remmissä nolla, vapaana 5, vaikka mun takana laahustikin ja taisipa joku perusasento jäädä ottamatta. Kuten edellisessä postauksessa sanoin, seuraamiseen meillä näköjään heijastuu aina ensimmäisenä ihan kaikki häiriöt, kuten helle, huono päivä, vähän liian vähäiseksi loman jälkeen jääneet treenit.

Liikkeestä maahanmeno: 0. Hienosti se pysähtyi, vaan kun olisi pitänyt tosiaan maahan mennä. Liikkeestä seisominen olikin sitten 8, pari pistettä lähti edelleen seuraamisen laiskuudesta.

Luoksetulo oli 7, enkä nyt muista, mitä siinä tapahtui. Vauhdilla se tuli ja ainakin jossain määrin - taas - törmäsi muhun, olisko siitä sitten lähteneet pisteet. Hyppy olikin tällä kertaa yllättäen meidän bravuuriliike, 8,5, joskin ennen suorituksen alkua poika sai päähänsä pissata siihen nurmikentälle, mikä yhdessä yleisen laiskuuden kanssa laski kokonaisvaikutuksen kutoseen.

Ei ole kuulkaa koskaan hävettänyt näin paljoa. Etenkin kun todistetusti tietää, että me osataan nää jutut ihan kohtuuhyvin (vrt. ensimmäinen koe heinäkuun alussa).
Mikä perusasento? Koskaan kuullutkaan! 

Seuraamaan lähdössä.

Lääh-lääh-mä-en-jaksa, sanoi Ronnie.
Ohjaajan ilme kertoo kaiken tarpeellisen.

Superkaunis liikeestä maahanmeno.

No mutta. Eteenpäin, sano mummo lumessa, joten ilmoittauduin syyskuun alkuun möllitokoon, ja nyt pitäisi tehdä vielä samanlainen treeniohjelmataulukko kuin ennen ensimmäistä koetta, ja sitten tarvitseekin enää noudattaa sitä taulukkoa, niin kyllä se hyvin menee. Syyskuussa kun ei pitäisi suurempia helteitäkään enää olla - paitsi meidän tuurilla tietysti iskee joku kunnon intiaanikesä. Tähtäimessä olisi myös Kurtin tuomaroima koe lokakuussa: mä haluan näyttää sille, että ei me ihan idiootteja olla, vaan oikeasti osataan. Kun tuon 90 pisteen alle kilpailukirjaan tulee samalta tuomarilta parin kuukauden päästä vähintään kaksi kertaa isompi numero, mä voin vihdoin sanoa olevani tyytyväinen. ;)

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Se koe, josta ei enää puhuta

Tänään oli siis harjoituskoe, josta halusin lähinnä koetilannekokemusta, joskin olisihan se ollut hauskaa, jos olisi mennyt hyvin. No, olisi pitänyt arvata, että helteenhän se sieltä pukkaa ja Jenni unohtaa välittömästi, miten koira innostetaan tekemään yhtään mitään. Ronnien huomio oli jossain aivan muualla kuin minussa, liikehdintä todella laiskaa, ja mönkäänhän siinä mentiin monessa kohtaa.

Kaiken huipuksi paikallamakuussa sattui viereen joku ilmeisesti aivan supermielenkiintoiselta tuoksuva koira, joten se meni nollille, kun koira yritti huudella naapuripöytään, eikä kuunnellut kuin vasta kolmannella käskyllä - ja nousi ehkä 30 sekunnin jälkeen istumaan. Onpa tämäkin sitten koettu. Onneksi Ronnie kuitenkin pysyi paikallaan, vaikka viidestä suorittavasta koirasta kolme lähti ohjaajiaan kohti ja vieläpä todella vauhdikkaasti.

Liikkeestä maahanmeno jäi myös nollille: poitsu päätti jäädä seisomaan. Hieman kyllä epäilen, ettei tuossa paahteessa se kuuma hiekkakenttä ollut mikään houkuttelevin makuualusta, kun kerran paikallamakuustakin nousi, mutta eihän sen pitäisi olla mikään syy, kun koiran pitäisi toimia kaikissa olosuhteissa.

Samoilla vauhdeilla taas liikkeestä seisominen meni melkein nappiin, vaikka pari askelta koira ottikin käskyn jälkeen. Luoksetulo meni yllättävän vauhdikkaasti ja normaaliin tapaan: pieni tönäisy matkalla, pitkä kierros takana ja sitten nätisti perusasentoon. Hyppy oli just samanlainen kuin treeneissä, eli vauhdikas, vino ja ysin arvoinen.

Seuraamiset tuon mielestä on ilmeisesti jotain aivan supertylsää, koska niihin heijastuu ensimmäisenä pienikin häiriö, kuten tänään helle, ohi kulkevat lenkkeilijät ja kehän laidalla hyppelevät varikset. Hmph, hmph ja hmph. Seiska remmissä, kutonen vapaana. Jäipä jossain kohtaa joku perusasentokin kokonaan pois, kun koira keskittyi lähinnä läähättämään ja roikottamaan päätään, vaikka järvessä käytinkin sitä kahlailemassa just ennen omaa suoritusta.

No, hyviä kommentteja ja vinkkejä saatiin treeniä varten, ja kun kaikki on paperilla, voi vaikka treenatessa luntata jos siltä tuntuu. :) Sain mä sentään positiivistakin palautetta: kyllä sen kuulemma näkee, että koira osaisi, mutta nyt vain oli huono päivä (ja vink-vink, ohjaaja, opettele innostamaan koiraasi paremmin kaikissa tilanteissa).

Lopuksi käytiin vielä treenikaverin kanssa uittamassa koiria suoritusten ja palautteenannon jälkeen, ja oli kyllä hauskaa katsoa, kun vesikoiratyttö Mosse houkuttelee meidän "onks toi nyt ihan varmasti turvallista"-Ronsua syvemmälle ja syvemmälle järveen ja molemmat juoksee kilpaa kepin perään. :D

Eipä tästä reissusta muuta sanottavaa kuin että onneksi nämä pistelukemat ei menneet viralliseen kilpailukirjaan. Pitänee tulevan viikon aikana ottaa taas tiukka jokapäiväinen treeniohjelma esiin, josko sitten vaikka viikon päästä oltaisiin paremmassa vireessä sekä emäntä että koira. Ainakin nyt luvataan viileämpää säätä.

(Niin, ja mitkä ne pistelukemat oli? En edes meinannut laittaa tänne, mutta 113. Kuten sanottu, onneksi ei ollut virallinen koe.)

torstai 1. elokuuta 2013

Terveisiä lomalta

Kokeen ja sitä seuranneiden rilluttelutreenien jälkeen on hyvä pitää pieni loma ennen seuraavaa koetta, vai mitä? No, ihmiset ainakin tarvitsivat lomaa, joten pohjoiseenhan se nokka taas osoitti. Pari viikkoa pyörittiin akselilla Ruka-Inari-Norja-Ylläs-Vaasa, ja hyvää teki. Ihan tyhmää tosin oli, ettei Utsjoen rajanylityspaikalla tarvinnut edes koiran passia näyttää. Miksi mä siitä passista olen maksanut, jos ei sitä edes tarvita? :D No, reissu meni hyvin ja noin 3500 auton kyydissä istutun kilometrin lisäksi tuli ihan käveltyäkin sellaiset kuutisenkymmentä kilometriä tuntureita ylös-alas (sellaisia lenkkejä, joista laskettiin pituus). Reissun lopuksi oltiinkin sitten Vaasassa, missä koira ulkoili lähinnä mökin pihassa hengaillen, yöllä satamassa veneitä vahtien, meressä kahlaillen sekä mun veljenpoikien ja naapurin lasten kanssa leikkien, mutta eipä siihen mitään 15 kilsan lenkkejä enää olisi päälle jaksanutkaan. Oli muuten kuulkaa virallinen olo venevahdissa, kun päälle iskettiin keltainen huomioliivi, jossa luki rinnassa "Satamatarkkailija" ja mukana oli iso koira. Ei ihme, että hämärähemmot ei tulleet lähelle! :D

Tunturista löytyi poronsarvet

Haaveilija Gussavarrilla

Ronnie ja Jäämeri ♥

Nyt on kuitenkin arki taas koittanut, ja treenit jatkuu. Lauantaina kun kotiin palattiin, koira oli pari päivää niin puhki, ettei tullut edes mieleen yrittää treenata, mutta eilen alettiin taas viritellä pikkuhiljaa. Näyttäisi se tauko tehneen ihan hyvää: Ronsun into tekemiseen on taas aivan omaa luokkaansa, jopa yli 20 asteen lämpötiloissa, kunhan nyt ei ihan suoraan aurinko porota päälle. Viimeisissä treeneissä ennen lomaa saatiin ensimmäistä kertaa avoimen luokan kaukokäskyjä toimimaan, joten toivoa on, että tästä vielä joskus luokkaakin vaihdetaan, kunhan nyt ensin kerätään vähän koekokemusta alokkaasta.

Tulevana sunnuntaina ollaan menossa oman seuran järjestämään harjoituskokeeseen, josta olen jo etukäteen pyytänyt saada kaikki mahdolliset pistetiedot ja (kirjalliset) palautteet, sillä niitä ei kuulemma jokaiselle tyrkytetä, vaan pitää erikseen pyytää. Siitä viikon päästä mennäänkin sitten taas viralliseen, SPL Tampereen järjestämään kokeeseen, joten ensi viikko on sitten ankaraa treeniä täynnä. Ylituomarina virallisessa kokeessa on Juha Kurtti. Toivottavasti ei ole kamalan tiukka tapaus! (Jos jollain lukijoista on ko. herrasta kokemuksia tuomarina, kertokaa ihmeessä! Paitsi jos ne on kaikki kauhutarinoita, ne voisi säästää sinne 11.8. jälkeen. ;) )