maanantai 24. helmikuuta 2014

Talvikuulumisia

Onpas taas aika hurahtanut ja kiirettä pitänyt, ettei edes blogia ole saanut päivitetyksi... Josko nyt vähän tiivistäisi talven kuulumisia.

Loppusyksystä kävi niin iloisesti, että päästiin TSE:n treeniryhmään tutustumaan, eli emännän pitkäaikainen haave oli taas askeleen lähempänä toteutumista. Koeaika meillä päättyy helmikuun loppuun, treenit on lähteneet mun sairasteluistani huolimatta sujumaan omasta mielestä ihan kivasti, ja merkit on siihen suuntaan, että varsinaiseksi jäseneksi matkalla toivottavasti ollaan. :) Viime treeneissä Ronniesta näki jo selvästi, että nenä oli käytössä aivan eri tavalla kuin vielä jokunen viikko sitten, joten oikeaan suuntaan ainakin sen puolesta ollaan menossa.

Ilmaisuksi olen ajatellut (ruotsalais)rullaa, ja ensimmäiset kokeiluversiot on ompelussa. Haukku alkoi aika nopeasti tuntua itselle vieraalta ajatukselta, ja aikani arvottuani päädyin ainakin toistaiseksi kokeilemaan rullaa. Sitähän ei tiedä, miten se tuon kanssa onnistuu, mutta jostainhan se on liikkeelle lähdettävä.

Alussahan tässä vielä ollaan ja tie on pitkä, mutta toivo siis elää, että jonain päivänä voidaan vielä päästä ihan oikeisiin etsintöihin mukaan. Ja sillä välin on ainakin sekä itsestä että koirasta mielekästä tekemistä hyvässä porukassa niin paljon kuin sielu sietää. :)

Parissa omaa treeniporukkaa isommissakin treeneissä olen jo ollut seurailemassa muiden koiria, viimeksi eilen, ja kyllä tuo vain kovasti omalta jutulta tuntuu. Toivottavasti Ronnie on samaa mieltä ja oppii hakuasioitakin yhtä näppärästi kuin kaikkea muutakin. ;) Tosi mielenkiintoista on ollut nähdä, miten muut toimivat koiriensa kanssa, miten ne muut koirat toimivat, ja mitä kaikkea siihen etsintäpuuhaan lopulta sitten liittyy.

Paljon olisi kurssia käytävänä ja asiaa opeteltavana (suunnistustaidothan mulla on aivan olemattomat, ensiapukursseja ei ole käytynä, puhumattakaan sitten niistä kaikenlaisista muista tarvittavista asioista ja kursseista ja ties mistä), mutta jos ja kun tästä saan jäsenen oikeudet osallistua, niin eiköhän kevään ohjelma ala täyttyä etsintään liittyvistä jutuista.

Koiratanssi sai jäädä siinä kohtaa kun tuonne mukaan pääsin, koska kaikkeen ei vain aika riitä, mutta kyllä me niitäkin liikkeitä pieninä välipaloina muistellaan muun puuhan lomassa. Tokoa ollaan jatkettu, mutta kun pitkittynyt poskiontelotulehdus vei talvella voimat aika nolliin ja tokotreenaamisen sijaan on tehty kaikkea sellaista missä ihminen pääsee fyysisesti mahdollisimman helpolla (naksutin on sitten mahtava kapistus tähän tarkoitukseen), jouduin perumaan kokeisiin osallistumisen meidän osalta, vaikka pari kertaa oltiin jo ilmoittauduttukin. Toivottavasti tämä olo tästä pikkuhiljaa normalisoituu, niin päästään kevään myötä takaisin täyteen treenivauhtiin ja koetuloksia hakemaan.