maanantai 19. lokakuuta 2015

Jälkeä, jälkeä, enemmän jälkeä

Noh, ei tämä ihan treenipäiväkirjasta vielä ole mennyt, mutta yritetään nyt jotain.

Ronnien haun loppukokeen pimeäosuus meni alkukuusta läpi. Olosuhteet (mm. Valio-myrskyn tuuli, jollaista harvemmin tulee treenattua) ja ohjaajan paniikki estivät koiraa toimimasta ihan parhaimmillaan, mutta kuulemma ohjaajan määrätietoinen alueen läpikäynti ja koiran reaktioiden riittävä tukeminen pelastivat tilanteen. Nyt siis puuttuu enää jäljennostokoe ja se yksi pikkuinen juttu nimeltä VIRTA. Siitä lisää ehkä joskus ensi vuoden puolella, siihen saakka treenaillaan minkä keritään.

Jäljennostokoe on siis seuran oma lisävaatimus liiton yhteisten kokeiden lisäksi. TSEssä hakukoiran on nostettava kytkemättömänä partioidessaan jälki ja ohjaajan ilmoitettava nosto testaajalle, halutessaan parisatametrisen jäljen voi myös ajaa loppuun jätetylle esineelle saakka. Sitä - ja meikäläisen koiranlukutaitoa - tässä nyt onkin sitten treenattu oikein urakalla, ja jos testaajalle sopii, yritetään läpäisyä vielä ennen kuunvaihdetta. Nämä kokeet kun järjestetään yleensä treenien yhteydessä yhdelle koiralle kerrallaan.

Eilen Ronniella oli iso etsintäharjoitus, johon oli upotettu useampi mahdollisuus jäljennostoon tieltä tai polulta, ja niin vain poika merkkasi heti ensimmäisen jäljen tienreunasta. Jälkeä ajettiin karkeasti gps:n näytöltä arvioituna n. 500 metriä osin umpimetsässä, osin polulla, mutta tiellä se sitten ilmeisesti upposi muihin tien hajuihin ja unohtui. Että niin jäljestää koira, josta olen kironnut kun se ei aja jälkeä. Vapaana näköjään toimii paremmin kuin liinassa ajaessaan, mikä taas ei minua haittaa, kun se kuitenkin pitää koko ajan huolen, ettei pelkällä jäljen hajulla ollessaan kadota minua näköpiiristään. Ja nenä nousi komeasti maalimiesten hajun valuessa tielle, joten tyytyväinen täytyy siihen esitykseen olla. :)

Sandykin on päässyt jäljestelemään, välillä lyhyempää ja helpompaa metsäjälkeä, välillä pellolla keskittymistä ja tarkkuutta, ja tänään taas pienen extremekokeilun. Koska ei se koira siitä rikki mene, jos sen taitoja vähän haastaa.

Eilisissä treeneissä jäi yhdelle koiralle viiden aikaan tallattu jälki ajamatta, joten mepä käytiin tsekkaamassa tänään, miten juniorin nenä toimii. Jälki oli suunniteltu niin, että tallaaja poistui polulta vasemmalle, teki ihan kunnon kiepauksen metsän puolella, ja varsinainen jäljennosto olisi tullut suunnantarkistuksen kera jäljen ylittäessä polku uudestaan. Ajattelin tuossa puolenpäivän aikaan metsään lähtiessäni, että samapa se on sitten ajaa alusta asti, ja laitoin Sandylle vermeet niskaan jo ennen sitä ensimmäistä polulta poistumista. Kappas vain, kun neitokainen iski kuononsa maahan - ja ajoi, parilla pienellä avituksella ihan hankalimmissa maastonkohdissa, koko jäljen. Yhteensä mittaa tuli vähän vajaa kilometri, ikää jäljellä siinä kohtaa n. 19 tuntia, kaksi kolmesta esineestä löytyi. Eikä vauhtikaan noussut mahdottomaksi, olisiko sitten ollut sen verran pähkinää purtavana noin vanhalla jäljellä.

Että semmoisia luppakorvien treenikuulumiset tällä erää. Se talouden pystykorvaisempi tapaus läpäisi reilu viikko sitten sen pelätyn VIRTA-testin, joten nyt onkin odoteltu, koska Pujo pääsee ihan oikeisiin etsintähommiin. Aurinko on siis ihan mukavasti paistellut meidän treenien sujumiselle, vaikka välillä uskonpuutteen hetkiä ja epäonnistumisiakin tietysti tulee. :)

lauantai 12. syyskuuta 2015

Jotain kevyttä humppaa

Ronnie oli siis viime viikonloppuna hakukokeessa, joten ajattelin ottaa tänään jotain pientä hauskaa tänään. Mielessä oli ottaa yksi maalimies helppoon piiloon, mutta päädyinkin ottamaan kaksi, kun kerran oli sopivasti tarjolla. Meidän treeni meni ihan tarkoituksella pimeälle, mikä mulle itselleni oli pientä lisähaastetta näin kesän valoisten treenien jälkeen.

Ronnie merkkaili heti alkuun käytännössä oikeaan suuntaan ensimmäiselle ukolle, mutta "kyllä-minä-tiedän"-ohjaaja päätti, ettei se ukko tuolla voi mitenkään olla. Niinpä niin. Onneksi koira sitkeästi tarkasteli hajuja, ja lopulta tajusin itsekin lähteä perään, eikä kauaa mennyt kun poitsu palasi rulla suussa.

Toinen maalimies oli pienen sorakasan ja sen päälle kaatuneen puun takana, ja sieltä löytyikin näppärästi, kunhan minä taas tajusin ettei niiden ukkojen ole mikään pakko aina jossain kuusikossa lymytä.

Mitä tästä humppailusta opin? No ainakin sen, että pimeässä liikkuminen vaatii taas tottumista, ja sen, että kyllä se koiran nenä nyt vain toimii paremmin kuin ohjaajan "varmat" tiedot maalimiesten liikkeistä. Lisää pimeätreeniä tiedossa ennen koetta siis. Ja sitä luottoa siihen koiraan. Kyllä se löytää, kun sille antaa mahdollisuuden.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Elämänmuutoksia

Jostain syystä blogi pääsi pitkäksi aikaa jäämään täysin unholaan kaikista hyvistä aikeista huolimatta. Jotta saisin tätä edes jossain määrin elvytettyä, teen suunnitelmaan pienen muutoksen: tästä tulee (toivottavasti) entistä puhtaammin treenipäiväkirja. Eli luultavasti lukijoille äärimmäisen tylsä. 😉 Mutta josko näin saisi edes omaksi iloksi treenihuomioita kirjattua.

Lyhyesti talouden muutoksista: reilu vuosi sitten saman katon alle muutti edellisistä postauksista tuttu saksanpaimenkoira Pujo isäntänsä kanssa. Marraskuussa 2014 perhe kasvoi vielä toisella beauceronilla, kun sijoitusnarttu Sandy (Avataran Galadriel) asteli tomerana pentuna taloon. Muutosten vuosi siis, tuo 2014.

Nyt elämän täyttää pelastuskoirailu kaikkien kolmen kanssa: minulla on treenipaikka Ronnielle ja miehekkeellä Pujolle, Sandyn kanssa tehdään vielä toistaiseksi hommia ilman virallista treenipaikkaa, kunnes toivottavasti jossain kohtaa Ronnie saa tarvittavat kokeet kasaan ja ansaitsee hälykoiran statuksen. Ronniella on hausta tällä hetkellä peruskoe ja loppukokeen päiväosuus (viime viikonlopulta) suoritettuna, seuraavaksi tähtäimessä pimeäosuus ja jäljennostokoe ja sitten joskus, toivottavasti ensi vuoden aikana, viranomaistarkastus (VIRTA). Paljon on siis edetty, mutta paljon on matkaa jäljelläkin.

Sandy on toistaiseksi keskittynyt jäljestämiseen, hakua on vähän aloiteltu. Vähän salaa itseltäni olen miettinyt tavoitteeksi, etenkin jos talvi on vähäluminen, saada nuori neiti kevääseen mennessä koekuntoon ja jäljeltä mahdollisesti peruskoetta plakkariin vaikkei sitä virallista treenipaikkaa vielä olekaan. Mutta sen näkee sitten keväällä. 😊

Tällaista tähän hätään, tänään vielä myöhemmin lyhyesti raporttia Ronnien kokeenjälkeisestä palautteluhumppahömppätreenistä.