lauantai 12. syyskuuta 2015

Jotain kevyttä humppaa

Ronnie oli siis viime viikonloppuna hakukokeessa, joten ajattelin ottaa tänään jotain pientä hauskaa tänään. Mielessä oli ottaa yksi maalimies helppoon piiloon, mutta päädyinkin ottamaan kaksi, kun kerran oli sopivasti tarjolla. Meidän treeni meni ihan tarkoituksella pimeälle, mikä mulle itselleni oli pientä lisähaastetta näin kesän valoisten treenien jälkeen.

Ronnie merkkaili heti alkuun käytännössä oikeaan suuntaan ensimmäiselle ukolle, mutta "kyllä-minä-tiedän"-ohjaaja päätti, ettei se ukko tuolla voi mitenkään olla. Niinpä niin. Onneksi koira sitkeästi tarkasteli hajuja, ja lopulta tajusin itsekin lähteä perään, eikä kauaa mennyt kun poitsu palasi rulla suussa.

Toinen maalimies oli pienen sorakasan ja sen päälle kaatuneen puun takana, ja sieltä löytyikin näppärästi, kunhan minä taas tajusin ettei niiden ukkojen ole mikään pakko aina jossain kuusikossa lymytä.

Mitä tästä humppailusta opin? No ainakin sen, että pimeässä liikkuminen vaatii taas tottumista, ja sen, että kyllä se koiran nenä nyt vain toimii paremmin kuin ohjaajan "varmat" tiedot maalimiesten liikkeistä. Lisää pimeätreeniä tiedossa ennen koetta siis. Ja sitä luottoa siihen koiraan. Kyllä se löytää, kun sille antaa mahdollisuuden.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Elämänmuutoksia

Jostain syystä blogi pääsi pitkäksi aikaa jäämään täysin unholaan kaikista hyvistä aikeista huolimatta. Jotta saisin tätä edes jossain määrin elvytettyä, teen suunnitelmaan pienen muutoksen: tästä tulee (toivottavasti) entistä puhtaammin treenipäiväkirja. Eli luultavasti lukijoille äärimmäisen tylsä. 😉 Mutta josko näin saisi edes omaksi iloksi treenihuomioita kirjattua.

Lyhyesti talouden muutoksista: reilu vuosi sitten saman katon alle muutti edellisistä postauksista tuttu saksanpaimenkoira Pujo isäntänsä kanssa. Marraskuussa 2014 perhe kasvoi vielä toisella beauceronilla, kun sijoitusnarttu Sandy (Avataran Galadriel) asteli tomerana pentuna taloon. Muutosten vuosi siis, tuo 2014.

Nyt elämän täyttää pelastuskoirailu kaikkien kolmen kanssa: minulla on treenipaikka Ronnielle ja miehekkeellä Pujolle, Sandyn kanssa tehdään vielä toistaiseksi hommia ilman virallista treenipaikkaa, kunnes toivottavasti jossain kohtaa Ronnie saa tarvittavat kokeet kasaan ja ansaitsee hälykoiran statuksen. Ronniella on hausta tällä hetkellä peruskoe ja loppukokeen päiväosuus (viime viikonlopulta) suoritettuna, seuraavaksi tähtäimessä pimeäosuus ja jäljennostokoe ja sitten joskus, toivottavasti ensi vuoden aikana, viranomaistarkastus (VIRTA). Paljon on siis edetty, mutta paljon on matkaa jäljelläkin.

Sandy on toistaiseksi keskittynyt jäljestämiseen, hakua on vähän aloiteltu. Vähän salaa itseltäni olen miettinyt tavoitteeksi, etenkin jos talvi on vähäluminen, saada nuori neiti kevääseen mennessä koekuntoon ja jäljeltä mahdollisesti peruskoetta plakkariin vaikkei sitä virallista treenipaikkaa vielä olekaan. Mutta sen näkee sitten keväällä. 😊

Tällaista tähän hätään, tänään vielä myöhemmin lyhyesti raporttia Ronnien kokeenjälkeisestä palautteluhumppahömppätreenistä.