lauantai 12. syyskuuta 2015

Jotain kevyttä humppaa

Ronnie oli siis viime viikonloppuna hakukokeessa, joten ajattelin ottaa tänään jotain pientä hauskaa tänään. Mielessä oli ottaa yksi maalimies helppoon piiloon, mutta päädyinkin ottamaan kaksi, kun kerran oli sopivasti tarjolla. Meidän treeni meni ihan tarkoituksella pimeälle, mikä mulle itselleni oli pientä lisähaastetta näin kesän valoisten treenien jälkeen.

Ronnie merkkaili heti alkuun käytännössä oikeaan suuntaan ensimmäiselle ukolle, mutta "kyllä-minä-tiedän"-ohjaaja päätti, ettei se ukko tuolla voi mitenkään olla. Niinpä niin. Onneksi koira sitkeästi tarkasteli hajuja, ja lopulta tajusin itsekin lähteä perään, eikä kauaa mennyt kun poitsu palasi rulla suussa.

Toinen maalimies oli pienen sorakasan ja sen päälle kaatuneen puun takana, ja sieltä löytyikin näppärästi, kunhan minä taas tajusin ettei niiden ukkojen ole mikään pakko aina jossain kuusikossa lymytä.

Mitä tästä humppailusta opin? No ainakin sen, että pimeässä liikkuminen vaatii taas tottumista, ja sen, että kyllä se koiran nenä nyt vain toimii paremmin kuin ohjaajan "varmat" tiedot maalimiesten liikkeistä. Lisää pimeätreeniä tiedossa ennen koetta siis. Ja sitä luottoa siihen koiraan. Kyllä se löytää, kun sille antaa mahdollisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti