maanantai 19. lokakuuta 2015

Jälkeä, jälkeä, enemmän jälkeä

Noh, ei tämä ihan treenipäiväkirjasta vielä ole mennyt, mutta yritetään nyt jotain.

Ronnien haun loppukokeen pimeäosuus meni alkukuusta läpi. Olosuhteet (mm. Valio-myrskyn tuuli, jollaista harvemmin tulee treenattua) ja ohjaajan paniikki estivät koiraa toimimasta ihan parhaimmillaan, mutta kuulemma ohjaajan määrätietoinen alueen läpikäynti ja koiran reaktioiden riittävä tukeminen pelastivat tilanteen. Nyt siis puuttuu enää jäljennostokoe ja se yksi pikkuinen juttu nimeltä VIRTA. Siitä lisää ehkä joskus ensi vuoden puolella, siihen saakka treenaillaan minkä keritään.

Jäljennostokoe on siis seuran oma lisävaatimus liiton yhteisten kokeiden lisäksi. TSEssä hakukoiran on nostettava kytkemättömänä partioidessaan jälki ja ohjaajan ilmoitettava nosto testaajalle, halutessaan parisatametrisen jäljen voi myös ajaa loppuun jätetylle esineelle saakka. Sitä - ja meikäläisen koiranlukutaitoa - tässä nyt onkin sitten treenattu oikein urakalla, ja jos testaajalle sopii, yritetään läpäisyä vielä ennen kuunvaihdetta. Nämä kokeet kun järjestetään yleensä treenien yhteydessä yhdelle koiralle kerrallaan.

Eilen Ronniella oli iso etsintäharjoitus, johon oli upotettu useampi mahdollisuus jäljennostoon tieltä tai polulta, ja niin vain poika merkkasi heti ensimmäisen jäljen tienreunasta. Jälkeä ajettiin karkeasti gps:n näytöltä arvioituna n. 500 metriä osin umpimetsässä, osin polulla, mutta tiellä se sitten ilmeisesti upposi muihin tien hajuihin ja unohtui. Että niin jäljestää koira, josta olen kironnut kun se ei aja jälkeä. Vapaana näköjään toimii paremmin kuin liinassa ajaessaan, mikä taas ei minua haittaa, kun se kuitenkin pitää koko ajan huolen, ettei pelkällä jäljen hajulla ollessaan kadota minua näköpiiristään. Ja nenä nousi komeasti maalimiesten hajun valuessa tielle, joten tyytyväinen täytyy siihen esitykseen olla. :)

Sandykin on päässyt jäljestelemään, välillä lyhyempää ja helpompaa metsäjälkeä, välillä pellolla keskittymistä ja tarkkuutta, ja tänään taas pienen extremekokeilun. Koska ei se koira siitä rikki mene, jos sen taitoja vähän haastaa.

Eilisissä treeneissä jäi yhdelle koiralle viiden aikaan tallattu jälki ajamatta, joten mepä käytiin tsekkaamassa tänään, miten juniorin nenä toimii. Jälki oli suunniteltu niin, että tallaaja poistui polulta vasemmalle, teki ihan kunnon kiepauksen metsän puolella, ja varsinainen jäljennosto olisi tullut suunnantarkistuksen kera jäljen ylittäessä polku uudestaan. Ajattelin tuossa puolenpäivän aikaan metsään lähtiessäni, että samapa se on sitten ajaa alusta asti, ja laitoin Sandylle vermeet niskaan jo ennen sitä ensimmäistä polulta poistumista. Kappas vain, kun neitokainen iski kuononsa maahan - ja ajoi, parilla pienellä avituksella ihan hankalimmissa maastonkohdissa, koko jäljen. Yhteensä mittaa tuli vähän vajaa kilometri, ikää jäljellä siinä kohtaa n. 19 tuntia, kaksi kolmesta esineestä löytyi. Eikä vauhtikaan noussut mahdottomaksi, olisiko sitten ollut sen verran pähkinää purtavana noin vanhalla jäljellä.

Että semmoisia luppakorvien treenikuulumiset tällä erää. Se talouden pystykorvaisempi tapaus läpäisi reilu viikko sitten sen pelätyn VIRTA-testin, joten nyt onkin odoteltu, koska Pujo pääsee ihan oikeisiin etsintähommiin. Aurinko on siis ihan mukavasti paistellut meidän treenien sujumiselle, vaikka välillä uskonpuutteen hetkiä ja epäonnistumisiakin tietysti tulee. :)